Parisen viikkoa sitten tein ihan mahtavan kirpparilöydön. Olen oppinut kirppareiden suhteen sikäli taikauskoiseksi, että harvoin tietoisesti päätän, että tänäänpä menen ja kierrän kirpputoreja, koska silloin saalis jää yleensä mitättömäksi. Parhaat löydöt olen tehnyt spontaaneilla visiiteillä, silloin, kun olen sattunut kulkemaan kirpputorin ohi ja päättänyt ihan vaan äkkiä poiketa. Samoin kävi taas, kun Tammelan suunnilla liikkuessani päätin piipahtaa Bonus kirppiksellä (niin paljon kuin nimen kirjoitusasu pilkunviilaajaa ärsyttääkin). Erään pöydän alahyllyllä näkyi jotain tosi hyvän väristä: paria ruskean sävyä, poltettua oranssia, mustaa ja valkoista kivana raitakuosina. Kangaskasa paljastui vanhaksi seinävaatteeksi, raanuksi.
Ymmärsin heti, että sellaisenaan raanulle ei kodistamme löytyisi sopivaa seinätilaa, mutta jotenkin en vain saanut laskettua tuota kaunista tekelettä käsistäni. Seitsemän euron hintakaan ei huimannut päätä
– ei todellakaan paha hinta jonkun vaivannäöstä! Keksin, että raanulla voisi päällystää vanhan tyynyn. Mies vaikutti ehkä vähän yllättyneeltä, kun kerroin, että "hei, ostin sellaisen vanhan seinävaatteen kirpparilta", mutta vakuutin, että "mulla on tästä visio".
En ole saanut aikaiseksi oman ompelukoneen hankintaa, joten raahasin mummolasta lainaan mummon ihanan vanhan Berninan. Miten nuo vanhat koneet ovatkin niin kauniita? Hiukkasen
hirvitti käydä saksilla käsiksi toisen vaivalla väsäämään käsityöhön,
varsinkin kun omilla ompelutaidoilla ei ihan hirveästi pysty leijumaan. Pelotti myös, kuinka kone pystyy tuollaiseen paksuun villakankaaseen kaksinkertaisena. Tällä kertaa visio kuitenkin toteutui sellaisena, kuin olin ajatellutkin, ja tummalla sohvalla on nyt juuri sopivana ilmeen raikastajana käsityöperinteitä kunnioittava tyyny. Ovat mielestäni aika mainio pari tuon Suomen söpöimmän designerpariskunnan Saanan ja Ollin ihanan Yö metsässä -tyynyn kanssa. Tämä ilmoilla ollut vanhoja käsityötekniikoita modernilla otteella -trendi on kyllä ehdottomasti minun juttuni. Tykkään.
Heippahei!
VastaaPoistaIhana bloginen. Olen tätä stalkannut nyt ihan alusta asti. :D
Ja oikeasti, tuollaiset vanhat metallirunkoiset ompelukoneet purevatkin melkein mihin tahansa materiaaliin, toisin kuin ne uudemmat muovivehkeet. Oikein onnistunut tuo sinun visiosikin... Kunpa vain itsekin jaksaisi vain työstää ne visioni valmiiksi. :)
Heippa ja kiitos kivoista sanoista! Hauska kuulla, että joku ainakin jaksaa stalkata. :D Pitäisi kyllä varmaan hankkia itellekin tuommonen vanha ompelukone. Oon vaan sitä miettinyt, että jos ostaa semmosen ja siitä hajoaa joku osa, niin miten niitä sitten saa enää nykyään. Toisaalta ei kai tuommoset hajoakaan niin helposti. Hmm hmm.
VastaaPoistaItse metsästin itselleni upean vanhan japsivalmisteisen rautarunkoisen ompelukoneen huuto.netistä. Eurokankaan ompelukonepisteessä voi myös kunnostaa ne aika edukkaasti ja siellä on välillä myös ihan helmiä myynnissä. Tosin aika kalliilla verrattuna huuto.netiin, mutta silti.
VastaaPoistaJa kyllä minä jaksan täällä hengailla. :D Hieno paikka.