Viikonloppuna saimme vihdoin aikaiseksi viherkasviostosreissun. En voi missään määrin luokitella itseäni viherpeukaloksi; harvat kasvit olen saanut hirveän pitkään elämään. Istuttaminen on myös vähän pakkopullaa. Taidan olla aika huono ituhippi, kun en ole koskaan ymmärtänyt, miten jollekulle voi olla intohimo upottaa sormet multaan. Joka tapauksessa sisustus tuntuu jotenkin keskeneräiseltä, jos missään ei yhtään viherrä. Olin vähän järkyttynyt lukiessani Dekon viimeisimmästä numerosta, että viherkasvit tekevät paluun. En ollut tajunnut, että ne varsinaisesti koskaan olivat pois muodista.
Perehtymättä sen tarkemmin aiheeseen valitsimme aika sattumanvaraisesti fiiliksen mukaan kolme kasvia. Istuttelin ne vanhoihin ruukkuihin, joiden aiemmat asukit olivat jo löytäneet tiensä biojätteeksi. Ja kyllä, heti näyttää paljon valmiimmalta ja viimeistellymmältä. Tuo cd-hyllyksi päätynyt Ikean kaappikellohyllykin näyttää ihan erilaiselta, kun ylähyllyllä tönöttää pikkuinen muorinkukka. Kieli-ihmisen näkökulmasta viherkasvien parhaita puolia ovat muuten myös niiden mahtavat nimet: muorinkukka, nukkumaija, hienohelma, sirovuoripalmu, lyyrafiikus, sutipuu... Varsinaisten huonekasvien lisäksi mukaan tarttui ruokapöydän kaunistajaksi ihana pieni helmililja. Aiemmin en ole tullut tuollaista hankkineeksi, mutta nyt sen keväinen herkkyys tai herkkä keväisyys miellyttää silmää toden teolla.
Innostuin ostamaan myös pienen säkillisen luomulaatuista yrttimultaa. Täytin sillä pari lasipurkkia ja tyhjien purnukoiden puutteessa pari Mariskoolia ja ripottelin pinnalle yön yli liotettuja luomuherneitä. Herneenversoja olisi siis tarkoitus kasvatella keväisiin salaatteihin ja vaikka leivän päälle sekä tietysti koristamaan keittiötä. Malttamattomana käyn kurkkimassa, joko purkeissa alkaisi näkyä elämää. Yrtti-istutuksia voisi sitten seuraavaksi suunnitella, jos tämä projekti ottaa onnistuakseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti