Taas kerran on ilmassa ihan ennenaikaisia kevätfiiliksiä. Häämessuviikonlopun hempeissä tunnelmissa ostetut ällösöpöt tulppaanit pääsivät elämään vielä viime hetkiään uusiin kirppislöytömaljakoihin. Ensin ihastuin tuohon violettiin, koska se muistutti eräästä mummon ihanasta, samanvärisestä lasikulhosta. Sitten löysin vielä tuon ruskean, joka eriparisuudestaan huolimatta tai juuri sen takia sopi violetin pariksi, ja totesin, ettei näitä mitenkään voinut jättää Amurin kirppiksen kaoottisen sekaviin mutta toisinaan aarteita piilotteleviin pöytiin pölyttymään. Eivät liene mitään erityistä merkkiä, mutta ei haittaa
–
eipä ainakaan näkynyt hintalapuissa.
