Vietimme eilen äidin kanssa laatuaikaa, joka sisälsi shoppailua, lounastusta Café Europassa ja lopuksi leffaillan. Omat löytöni rajoittuivat yhteen neulepaitaan, mutta päivä oli ihana. Eräässä liikkeessä pääsimme muun muassa todistamaan äärettömän söpöä treffikutsua: aiemmin siellä asioinut nuori mies palasi punastellen kertomaan myyjättärelle, kuinka tämä oli jäänyt hänen mieleensä pyörimään, ja pyysi kahville. Siinä vain pokkana muiden asiakkaiden kuullen. Mahtavaa. Oivoi, meinasi särkyä pala minunkin sydäntäni, kun myyjä sanoi olevansa varattu.
Café Europan ihanat leivät ja muut herkut olivat houkutelleet muitakin, ja meitä varoitettiin pitkästä odotusajasta. Eipä tuo sinänsä haitannut, oli ihan mukava vajota kulahtaneelle antiikkisohvalle selailemaan sisustuslehtiä vuohenjuusto-pesto-leipiä odotellessa. Kipaisin myös pikaisesti katsastamassa samalla kadulla olevan Design Boulevardin valikoiman. Mistään en osannut äkkiseltään tehdä ostopäätöstä, mutta Ferm Livingin korkkiset pöytätabletit jäivät vähän kaihertamaan mielen pohjalle. Miten sitä nykyään viehättääkin niin kaikki simppeli ja geometrinen entistä Indiska-henkisen runsaan ja koukeroisen tyylin ystävää? Ehkä nämä ovat vain näitä kausia elämässä.
Design Boulevardista tarttui kuitenkin mukaan jotain ihan ilmaista, nimittäin REVS-lehden juuri ilmestynyt toinen numero, Consciousness. Olen jostain syystä huono lukemaan muotilehtiä, vaikka olen aina kauniista vaatteista pitänytkin, joten en ollut REVSiinkään tullut perehtyneeksi runsaista blogihehkutuksista huolimatta. Lehti on kuitenkin nähdäkseni enemmän ylistys valokuvataiteelle kuin muodille, sillä vaatteet eivät todellakaan ole pääosassa. Pääosin mustavalkoiset taiteelliset kuvat on painettu suuressa koossa paksulle laadukkaalle paperille. (Mutta hyi kamala, miten pahanhajuista painomustetta tuohon on käytetty!)
En oikein tiedä, mitä mieltä lehden tekijät olisivat siitä, että kotiin päästyäni pistin lehden paloiksi. Selatessa nimittäin tuli mieleen tauluhyllyämme varten ostetuista kehyksistä se, joka vielä oli vailla kuvaa. Irrottelin puukon kanssa lehdestä sivuja ja sovittelin niitä kehyksiin. Seinälle päätyi nyt kuva Katie Millerin kuvaamasta ja Stacey Nishimoton stailaamasta jutusta, mutta ehdokkaita oli monia muitakin. Vaikea valinta, mutta onneksi ei millään lailla lopullinen, kun kuvaa voi vaihtaa vaikka kuinka usein. Lisäksi leikkelin parista kuvasta pienemmät yksityiskohdat kevyisiin postikortin kokoisiin lasikehyksiin (toinen edellämainitusta jutusta, toinen Juho Lähdesmäen kuvaamasta ja Martina Akreniuksen stailaamasta jutusta). Nyt vain mietityttää, ovatko nuo omat näpertelytaulut liian erityylisiä näiden uusien tulokkaiden kanssa. Pitäisi ehkä yrittää piirtää tai maalata jotain vähän dramaattisempaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti