Luonnonmukaista hyttystaistoa

Juhannus tuli juhlittua leppoisasti, mutta nyt en kesäflunssan kourissa jaksa fiilistellä sen enempää. Totean vain, että mökki on aina mökki, mutta myös talkoilla kokoon kasatun mahtavan Pispalan Juhannus -festarin, jonka meininkejä itse ehdin katsella lauantain osalta, soisi muodostuvan juhannusperinteeksi. Sitten siirryn käytännöllisiin ekohippeilyasioihin eli luonnolliseen tapaan torjua hyttysten hyökkäyksiä.

En ole koskaan sietänyt tavallisten hyttyskarkotteiden hajua, ja muutenkin hyttyset ovat tuntuneet kuitenkin sen verran pieneltä ongelmalta, ettei niiden takia viitsi suihkia kemikaaleja ympärilleen. Nyt kuitenkin mökillä tuntui olevan erityisen paljon erityisen kiukkuisia hyttysiä, ja olin juuri sopivasti lukenut sitruunaruohosta uutettavasta sitronellaöljystä, jonka luvattiin pitävän hyttyset loitolla myrkyttömästi.

Ostin oman luomulaatuisen Linum-merkkisen öljyni Tampereen Runsaudensarvesta reilun kuuden euron hintaan. Myyjä neuvoi, että ihan sellaisenaan eteerisiä öljyjä ei kannattaisi iholle sivellä, sillä ne saattavat herkimmille aiheuttaa pientä ihoärsytystä. Hän ohjeisti ripauttelemaan öljyä esimerkiksi hihansuihin ja muualle vaatteisiin tai sekoittamaan öljytippoja vaikka kosteusvoiteeseen. Itse sekoittelin sitä jojobaöljyyn. Varmasti mikä vaan öljy kävisi, mutta jojoba ei jää iholla niin rasvaisen tuntuiseksi kuin vaikkapa kookosöljy. Jojoba ei myöskään itsessään tuoksu, joten eteerisen öljyn tuoksu pääsee siitä hyvin esiin. Ja on muuten hiukan eri tuo sitronellan tuoksu kuin Offin käry, menee melkein kesäpäivän hajuvedestä.

Sitronellaöljyn toimivuudesta vaikuttaa olevan aika ristiriitaisia mielipiteitä. Itse totesimme kuitenkin muutaman "koehenkilön" voimin, että hyttyset todella välttivät asettumasta käsivarrelle, jolle oli hiljattain levitetty sitronellalla ryyditettyä jojobaöljyä. Miinuspuolena on kestävyys, sillä seosta sai kyllä lisäillä parin tunnin välein, jotta vaikutus pysyi yllä.

Öljy lähtee ehdottomasti mukaan myös tuleville mökkireissulle ja metsäretkille. Seuraavaksi voisi testata sen toista käyttötapaa eli levittää tuoksua ilmaan tuoksulyhdyn kautta. Kertoopa Frantsilan luomuyrttitila sitronellalla olevan hyttysten karkoituksen lisäksi myös mielialaa kohottavia, rauhoittavia ja päänsärkyä lievittäviä vaikutuksia.

Pieni on kaunista

Hyvää luonnonkukkien päivää! (Tänään on oikeasti sellainen. Kuva taas on eiliseltä mökkireissulta.)

Puutarhahaaveita ja putiikkilöytöjä

Jatketaan kauniilla Tampere-yksityiskohdilla. Kävin Niagarassa katsomassa Humisevan harjun uuden leffaversion, joka oli kaikessa karuudessaan ja vähäeleisyydessään kaunis. Suosittelen kyllä. Tulin samalla kuvailleeksi Kehräsaaren sisäpihan hykerryttäviä värejä. Jos minulla olisi puutarha, niin tuo tummien ja vaaleanpunaisten tulppaanien yhdistelmä löytäisi tiensä sinne varmasti. Minulla ei kuitenkaan ole puutarhaa, joten tyydyn ihastelemaan ja vaivihkaa vähän kuvailemaan muiden aikaansaannoksia. Hiljattain pohdin, että missähän kohtaa sitä on tullut niin vanhaksi, että iltakävelyllä joka toinen lause kommentoi jonkun pihassa kasvavia kauniita kukkia, puskia tai puita. No, ehkä vain käveleskelykulmillani Pispalassa ja Pyynikillä osataan hoitaa puutarhoja erityisen tyylikkäästi. Tai jättää juuri sopivasti hoitamatta, päästää vähän villiintymään.

Bongasinpa tässä myös ohi kulkiessani Kuninkaankadulta uuden sisustuspuodin, Onnen Oven. Kuukauden päivät on putiikki kuulemma ollut pystyssä - hämmentää, etten ole sitä huomannut, vaikka usein tuosta kuljen ohi, kadun toista puolta vain yleensä. Hyvä, että eksyin välillä eri puolelle, sillä Onnen Ovessa oli melkoisen mukavaa tavaraa. Eniten himoitsin harmaantuneita puulaatikoita ja kirjavia räsymattoja, mutta kummillekaan ei nyt ollut oikein sopivaa paikkaa mielessä. Yksi valkoinen pöllönmuotoinen maljakko täytyy ehkä joku päivä käydä hakemassa, sen verran jäi kaihertamaan.

 

Kunpa joku näkisi

Tampereella Hämeenkadun ja Näsilinnankadun kulmassa on jugendtalo, jossa on meneillään julkisivuremontti. Katutasosta on jo kaavittu pois vanha seinäpinta, ja alta on paljastunut jotain vielä vanhempaa. Ihanaa roheaa tiiliseinää ja pari vanhaa suoraan talon seinään maalattua kylttiä varmaankin jostakin viime vuosisadan alkupuolelta. Ihailin näitä jo monena aamuna työmatkalla ja onneksi ehdin paikalle kamerankin kanssa ennen kuin nämä kauneudet peittyvät ensin valkoiseen muovipakettiin ja sitten varmaankin peittyvät uuden pinnan alle.

Yläkuvassa näkyvästä tekstistä ei oikein saa enää selvää. Kirjakauppa? Ehkä parikin eri tekstikerrosta päällekkäin? Alakuvan teksti Koruompeluliike sen sijaan näkyy selkeästi ja on hurjan kaunis. Nuo jugenkirjaimet, oi että. Ja koruompeluliike ihan ajatuksenakin, mahtavaa. Vaikka perinnekäsitöistä onkin tullut trendi, on vaikea kuvitella, että Hämeenkadulla enää nähtäisiin koruompeluliikettä. Tiilipintainen talo ei varmaan koskaan ole ollutkaan, joten tiilten näkyviin jättäminen on ehkä liikaa vaadittu, mutta nuo kyltit. Näkisipä joku näiden rappioromanttisen kauneuden ja jättäisi esiin palat paikallishistoriaa.