Kevättä rinnassa ja retroa maljakoissa

Taas kerran on ilmassa ihan ennenaikaisia kevätfiiliksiä. Häämessuviikonlopun hempeissä tunnelmissa ostetut ällösöpöt tulppaanit pääsivät elämään vielä viime hetkiään uusiin kirppislöytömaljakoihin. Ensin ihastuin tuohon violettiin, koska se muistutti eräästä mummon ihanasta, samanvärisestä lasikulhosta. Sitten löysin vielä tuon ruskean, joka eriparisuudestaan huolimatta tai juuri sen takia sopi violetin pariksi, ja totesin, ettei näitä mitenkään voinut jättää Amurin kirppiksen kaoottisen sekaviin mutta toisinaan aarteita piilotteleviin pöytiin pölyttymään. Eivät liene mitään erityistä merkkiä, mutta ei haittaa  – eipä ainakaan näkynyt hintalapuissa.

Munaton munakas, vegekokin pikalounas

Tänään pikainen postaus pikaisesta lounasideasta, munattomasta munakkaasta. Kuvaa ei ole, koska ehdin syödä puolet ennen kuin tajusin ajatella asiaa. Eikä tuosta hirveän esteettisiä kuvia olisi saanut kokonaisenakaan, joten tekstimuoto palvellee nyt tarkoitusta paremmin. Mutta siis, löysin taannoin paketin gluteenijäämätöntä kikhernejauhoa eli gramjauhoa (saksalaista Govinda's Naturkost -luomumerkkiä Runsaudensarvesta). Olin innoissani ja ajattelin, että tätähän voi käyttää mihin vaan. Yhden vähän epäonnisen kasvispihvikokeilun jälkeen jauho kuitenkin unohtui kaapin perukoille, mistä se sitten joulusiivouksessa löytyi. Päiväystä oli jäljellä helmikuulle, ja päätin, että nyt tämä on käytettävä. Hetken googlailu tuotti tuloksia: bongasin reseptin vegaaniseen munakkaaseen, joka koostuu yksinkertaisuudessaan kikhernejauhosta, vedestä, mausteista ja valinnaisista täytteistä. Valitettavasti en enää muista, mistä tämän idean sain, mutta kiitokset sinne suuntaan joka tapauksessa.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan siis sekoitetaan noin desi gramjauhoa noin samaan määrään vettä, maustetaan mielen mukaan (itse heittelin sekaan pippureita, valkosipulijauhetta, paprikajauhetta, kurkumaa, jeeraa, soijakastiketta, basilikaa...) Täytteenä toimii esimerkiksi sipuli, aurinkokuivattu tomaatti ja raejuusto, jos ruokavalio sen sallii (tuo hyvää rakennetta). Ai niin, taikinaan voi sekoittaa myös pakastepinaattia, kuten äsken tein. Variaatioita riittänee aika loputtomiin. Sitten vaan paistellaan pannulla öljytilkassa niin kuin tavallinenkin munakas. Niin helppo ja näpsäkkä proteiinipitoinen arkilounas, ja hyvääkin vielä!

En ole vegaani, vaikka siitä toisinaan huonoa omaatuntoa koenkin. Keliakia ja pari allergiaa rajoittavat syömisiäni jo siinä määrin, että lakto-ovovegeilyn ruuvaaminen veganismiksi olisi jo aika hankalaa, varsinkin kun vegaanituotteissa vehnäproteiini on yleensä kovin keskeinen ainesosa. Kananmunien käyttö silti ahdistaa välillä. Leivonnassa käytän niitä, mutta ruuassa en ole kokenut niitä tarpeellisiksi. Munakasta olen helppoutensa takia välillä harkinnut lounaaksi, mutta nytpä ei tarvitse.

Ps. Voisi keksiä tälle ruualle vielä jonkin muun nimen kuin munakas. En ole oikein koskaan ymmärtänyt, miksi kasvisruokia pitää nimetä liharuokien mukaan. Ei minun ainakaan tee mieli kasvismetwurstia, kun metwursti oikeassa olomuodossaan ällöttää.

(Kuvittele tähän se kliseinen otsikko uudesta vuodesta ja uusista aluista, jota en pystynyt kirjoittamaan.)

Aloitin blogini vajaa vuosi sitten sillä ajatuksella, että se olisi pääasiassa sisustusblogi, mutta jätin kuitenkin määritelmän sen verran väljäksi, että voisin kirjoittaa muustakin. Tuolloin olin juuri muuttanut rakkaaseen Pispalaani ja sisustaminen oli vallannut mieleni kokonaan. Luin sisustusblogeja ja -lehtiä ja kolusin kirpputoreja etsien täydellistä milloin mitäkin. Sisustus kiinnostaa edelleen, mutta ei enää samalla intensiteetillä. Uusia projekteja ei ole enää "valmiissa" (vaikken valmiisiin sisustuksiin uskokaan) kodissa niin paljon, ja siksi blogikin on ollut vähän paitsiossa.

Ajattelin kuitenkin, vähintäänkin uudenvuodenaikomuksena ellei -lupauksena, kirjoitella taas kevään tullen enemmän, mutta keskittyä ehkä enemmän hyvinvointiin liittyviin teemoihin. Luonnonkosmetiikasta olen jo jotakin tarinoinut, mutta enemmänkin voisin. Esimerkiksi monesta blogista tuttu perusteellinen kosmetiikkalemppareiden läpikäynti on vielä tekemättä. Uusin koukutukseni on jooga, joka tällä hetkellä täyttää mielen niin, etten tahdo malttaa muusta puhuakaan. Joogasta kirjoittaminen tuntuu kyllä vähän pöhköltä siksi, että olen hommassa täysi noviisi, mutta, kukapa tietää, ehkä juuri ihmettelyni tämän uuden ison asian äärellä rohkaisevat jotakuta kokeilemaan joogaa. Ja omaksi iloksihan näitä loppujen lopuksi kirjoitellaan.

Joogan aloittaminen oli ollut haaveissani jo pitkään, mutta kuvittelin, että olen aivan liian jäykkä kyetäkseni joogaamaan. Uskaltauduin syksyllä työväenopiston kurssille, koska ajattelin sen olevan tarpeeksi matala kynnys aloittamiseen. Nälkä kasvoi syödessä ja alkoi tuntua siltä, että tätä on saatava lisää, enemmän kuin kerran viikossa. Heti joulun jälkeen marssin Om Yoga -koululle, jossa olen nyt käynyt kokeilemassa muutamia eri tunteja. Rakkautta ensiasanoilla, ihana paikka. Kertaakaan en ole tuntenut alemmuuskompleksia siitä, etten ehkä veny yhtä pitkälle kuin joku muu, koska ohjaajat jaksavat koko ajan muistuttaa, että harjoitusta tehdään vain itselle eikä itsensäkään kanssa pidä kilpailla. Toistaiseksi parasta on siis ollut sen toteaminen, että jooga ei todellakaan ole pelkästään taipumista solmuihin ja sykkyröihin, joista kankeampi voi vain haaveilla, vaan paljon muuta. Joogaa on myös niin monenlaisia eri muotoja ja kullakin ohjaajalla oma tyylinsä, että yhden kokemuksen perusteella ei kannata vielä vetää "ei oo mun juttu" -johtopäätöksiä.

Tänään menin joogatunnille käytyäni pari tuntia aiemmin lääkärillä melkoisen ikävässä toimenpiteessä, punkteerattavana pitkittyneiden poskiontelovaivojen takia. Istuessani matolla odottamassa tunnin alkua mietin, mitä ihmettä teen täällä. Poskessa juimi ilkeä kipu ja olo oli voimaton. Puolentoista tunnin hathaharjoituksen jälkeen huomasin, etten ollut kertaakaan tuntenut kipua (joka silti vielä palasi joksikin aikaa harjoituksen jälkeen). Oloni oli vaihtunut yleisankeasta yleisonnelliseen, ulkona loskassakin tuntui melkein kuin olisin säteillyt valoa.

Siispä sisäistä valoa vuoden alkuun ulkoisen vähyydestä huolimatta, kevättä kohti mennään!

Joulutunnelmia

 

Ihanaa, suloista, tunnelmallista ja onnellista joulunaikaa kaikille!

Kassialma

Taidan olla vähän koukussa kangaskasseihin. Niitä löytyy yleensä laukuista, ja hienoimmat niistä usein korvaavat koko laukun. Niitä on varmasti enemmän kuin omiksi tarpeiksi, mutta silti oli saatava uusi, kun löysin niin vinkeän printin. Printin on suunnitellut ja kassin käsin painanut Lahden muotoilu- ja taideinstituutissa graafista suunnittelua opiskeleva Sanna Koivumäki. Sanna sattuu olemaan pikkuserkkuni, mutta luulenpa, että kassi olisi saattanut joltain designtorilta tarttua matkaan ilman sukulaisuuden tuomaa lisäarvoakin. Kassi on kierrätysmateriaalia (80 % kierrätettyä puuvillaa ja 20 % kierrätettyä PET-muovia), joka paitsi vaikuttaa tosi kestävältä on myös mukavan rouhean näköistä. Kassissa on mukavasti samanhenkinen mutta hiukan erilainen printti molemmilla puolilla. Oi jee, uusi suosikkikassi!

Sannan töihin voi tutustua hänen blogissaan, jonka kautta häneen voi varmasti ottaa myös yhteyttä. Tällä hetkellä kasseja ja muita Sannan tuotoksia on myynnissä Särkänniemen käsityötorilla, joka on avoinna delfinaarion aulassa vielä huomenna klo 11-16.

Piristyspurkki

Suomi-designin söpöin pariskunta Saana ja Olli ovat suunnitelleet Liptonin Rainforest Alliance -sertifioidulle teelle peltipurkin ihanalla Yö metsässä -kuosillaan. Näitä löytyy puna- ja vihreäkuosisina versioina hyvin varustetuista Citymarketeista ja K-Supermarketeista, itse noudin viikonloppuna puna-valkoisen purkin Lielahden Cittarista. Purkki maksoi mukana pakkomyytyjen kahden teerasian kanssa kuusi euroa, ei paha. Teet sinänsä eivät kaltaistani luomu-Clipper-hifistelijää hirveästi kiinnostaneet vaan lähtivät miehen työpaikalle.

Purkin kannessa ollut iso Liptonin logo häritsi vähän myös, mutta  luottorulla mustaa kontaktimuovia tuli apuun, ja fiksaus kävi helposti. Oikeastaan purkki näyttää vielä paremmalta tuolla mustalla särmikkyyslisällä kuin valkoisella kannella. Meinasin nostaa purkin keittiön ylähyllylle, mutta tuunauksen myötä tekikin mieli jättää se näkyvämmälle paikalle keittiön pöydälle. Samalla tuli ratkaistua vähän milloin missäkin pyörineiden lääke- ja vitamiinipurkkien ongelma. Ja niin purkista tuli ihan kirjaimellisestikin piristyspurkki, sisältönä kun on lähinnä d- ja c-vitamiinia. Ainiin, yksi plussa on myös se, että uuden purkin rinnalla vanhat Taika-astiat näyttävät pitkän Siirtolapuutarha-ihastuskauden jälkeen taas tosi raikkailta ja ihanilta. Enpä ole ennen tajunnutkaan noiden kuosien samanhenkisyyttä.

Keskiviikkokoukutuksia

Ehdinpä vihdoin piipahtaa Tammelan ihanaan Pikilinnaan auenneessa uudessa Kätkö Vintagessa. Mukaan tarttui jotain, mikä teki peruskeskiviikosta vähän (okei, aika paljon) spesiaalimman. Olin ihastellut vastaavanmallisia laukkuja uutena, mutta en tykkää ostaa uutta nahkaa, joten sinne ovat kauppojen hyllyille jääneet. Vintagenahka sen sijaan on materiaali, jonka kanssa omatuntoni pystyy elämään, joten olin aika onnessani, kun tämän laukkukaunottaren bongasin. Väri on juuri täydellinen ja nahkassa elämänjälkiä tarpeeksi muttei liikaa. Sisään mahtuu juuri sopivasti A4:n kokoinen kansio ja luentolehtiö. Niin ja kauppa itse ehdottomasti käymisen arvoinen aarreaitta, suosittelen.

Ruohonjuuren tarjous (ja ihan vähän myös herkullisen sävyinen pakkaus) taas houkutteli kokeilemaan Clipperin ruusunmarjateetä. Ja kyllä, virkistävän kirpakka pelkästään luomulaatuisesta ruusunmarjasta ja malvasta tehty hauduke sopii syyspäivään yhtä hyvin kuin nuo mummolasta saadut omput.