Viikonlopun Ikea-visiitiltä tarttui mukaan kaksi valkoista tauluhyllyä ja kolme valkoista kehystä, sillä mustan sohvan takana oleva maitokahvin sävyiseksi tapetoitu seinä suorastaan huusi seurakseen jotakin valkoista. Olen selaillut nettikauppoja etsien kivoja julisteita ja kortteja kehystettäviksi. Vastaan ei ole toistaiseksi tullut mitään, mikä olisi ollut pakko saada, joten päätökset ovat lykkääntyneet. Kärsimättömyys kuitenkin iski, ja aloin kehitellä itse kehyksiin täytettä, edes väliaikaista. Askartelu- ja piirtelyinspiraatio iski, ja kaksi pienempää kehystä saivat kuvat. (Tuon edellisen tekstin ensimmäisistä luonnosteluista on muuten jo sen verran aikaa, että ranne on ehtinyt tässä välillä päästä jo yli pahimmasta ja kestää jo näpertelyä ainakin pienissä erissä, jipii.)
Piirsin ja maalasin nuorempana jatkuvasti, mutta jossain vaiheessa harrastus vain jäi melko totaalisesti. Nyt yllätin itseni tarttumalla tussiin. Ensimmäinen aikaansaannos oli tuon pienemmän taulun pöllö, joka päätyi tauluksi mustasta kontaktimuovista leikattujen vinoneliöiden kanssa. Toiseen tauluun piirsin puunrungon ja sinne oravan, latvat taas rakentelin kollaasihenkisesti pienistä palasista. Vinoraidalliset ja pilkulliset lehdet syntyivät Teippitarhasta tilaamistani japanilaisista masking-teipeistä. Kiinnittelin ensin teippiä paperille isommaksi pinnaksi ja leikkelin siitä lehtikuvioita. Joukossa on myös Marimekon Muija-kuosinen lautasliina sekä harmaata paperia, itse asiassa sitä taustapaperia, joka tuossa kehyksessä ostettaessa oli (kierrätystä se on pienikin kierrätys). Taulut miellyttävät itsekriittistä tekijäänsäkin yllättäen sen verran, että ne saavat nyt ainakin toistaiseksi olla näkyvillä. Suurin kehys on vielä tyhjillään, saapa nähdä, tuleeko siihenkin kehiteltyä jotain itse vai jääkö se odottamaan jonkun muun taiteiluja.
Masking-teippien lukuisia käyttötapoja olin ehtinyt jo tovin ihastella muiden blogeissa ennen kuin vihdoin sain oman tilaukseni tehtyä. Aluksi tuntui jotenkin hassulta, kuinka innoissaan kaikki ovat jostain niinkin arkisesta asiasta kuin teipistä, mutta kahden päivän ja kahden teippirullan kokemuksella voin sanoa, että näihin voi kyllä oikeasti jäädä koukkuun. Tähän mennessä huushollissamme teippauksilla ovat piristyneet kylppärin muuten ankeahko peilikaappi ja tavalliset säilytyslaatikot, jotka näyttävät pienellä vaivalla melkein uusilta. Tahtoo lisää näitä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti