Ihana hidas aamu, viikon toistaiseksi ainoa, jona ei ole kiire mihinkään. Pino opiskeluhommia tosin odottaa tekijäänsä, mutta vielä tovin voi istuksia rooibosmukillisen, eilen illalla leivottujen teeleipäkakkaroiden ja kotitekoisen hummuksen äärellä.
Tuulikaappi, tuo hädin tuskin huoneeksi laskettava koppero, joka on jäänyt totaaliseen sisustuspaitsioon, sai eilisillan askarteluinspiksissä pienen piristyksen. Minua häiritsi, ettei tilassa, johon ensimmäisenä astutaan sisään, ollut kerta kaikkiaan mitään muuta kuin kaksi kiinteää kaappia ja harmaa kynnysmatto. Sopivaksi mielijohdetuunauksen kohteeksi valikoitui sähkökaappi. Kyllä, sähkökaappi. Se sai pintaansa mustaa kontaktimuovia (mikä mahtava tuote oikeasti!) ja Kiurujen yö -tapetista leikatun, taskukelloa nokassaan keikuttavan kiurun. Tuo Birger Kaipiaisen klassikkotapetti on aina ollut ehdottomia lemppareitani, mutta seinälle saakka se ei ole koskaan vielä päätynyt. Kerran kävin kuitenkin hakemassa suoraan Toijalan tapettitehtaalta rullan kakkoslaatuista, toisesta reunastaan vinoon leikattua keltaista versiota, jota olen sitten hyödyntänyt erinäisiin askartelutarkoituksiin. Ja aina se vaan on yhtä ihanaa.
Tänään tapahtuu jänniä asioita, sillä edessä on parturireissu pitkästä, pitkästä aikaa. Lähden kokeilemaan, olisiko Ekokampaamo Oranssin energialeikkauksesta, jota paikan nettisivuilla myös hiusten feng shuiksi kutsutaan, apua toivottomalle takkupehkolle. Raporttia seuraa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti