lauantai 25. helmikuuta 2012

Puhtia tukalle ekokampaamosta

Tukkani on aina ollut paksu ja viimeiset, hmm, varmaan seitsemän vuotta tosi pitkäkin. Minulla on ollut siihen jonkinlainen viha-rakkaussuhde. Hyvinä päivinä ja kivoina kampauksina se on jaksanut ilahduttaa, mutta on siitä ollut tolkuttomasti vaivaakin. Tänä talvena tukasta tuli hellistä luonnonkosmetiikkapesuista, kasvivärjäilystä ja öljyhoidoista huolimatta jokseenkin mahdoton. Takku on lievä sana, hiukset kun olivat paikoitellen miltei rastoilla aina pesun ja kuivauksen jälkeen.

 
Päätin, että jotakin radikaalia olisi tehtävä. Ajatus reilusti lyhyemmästä tukasta alkoi houkuttaa, ja niin varasin ajan Pyynikillä sijaitsevaan Ekokampaamo Oranssiin, jota olin ikkunan takaa iltalenkeillä ihaillut. Koska edellisestä kampaajakäynnistä oli vierähtänyt luvattoman paljon aikaa ja hiuspehkon tilanne vaikutti melkoisen toivottomalta, varasin perusleikkauksen sijaan Oranssin energialeikkauksen, joka on tavallista kokonaisvaltaisempi ja hoidollisempi hiustenleikkaustapa. Aluksi nettisivujen puheet hiusten feng shuista sekä kehon ja sielun harmoniasta saivat minut totta puhuen vähän epäilemään, olisiko koko homma ihan överihippeilyä, mutta päätin lähteä avoimin mielin kokeilemaan. Kannatti! En ole aiemmin kuulunut siihen ihmistyyppiin, joka rakastaa kampaajantuolissa istumista. Olen usein tuntenut oloni jotenkin vaivaantuneeksi yrittäessäni jutustella jotakin kampaajan kanssa. Kampaamoissa on usein ollut päällä jokin sietämätön radiokanava, ja kemikaalien käryt ovat vain saaneet toivomaan, että toimitus olisi nopeasti ohi. Oranssissa käytyäni olen valmis kääntämään kelkkani tässä asiassa. Tai no, tavallisen kampaamon tuoliin minua tuskin enää saa.

Leikkaus aloitettiin minun tapauksessani tuhdilla kookosöljysatsilla. Sitä seurasi rentouttava intialainen päähieronta, hiusten pesu tietysti luonnollisella shampoolla sekä lopulta lempeä leikkaus, jossa hiukset kerrostettiin tukemaan toisiaan. Lopputulokseen olin hyvin tyytyväinen: kuivista ja takkuisista pitkistä hiuksista kuoriutui soma ja terveen kiiltävä puolipitkä malli. Oranssissa soi rauhoittava taustamusiikki, pöydillä paloi kynttilöitä ja jopa työntekijät toivat rauhallisella olemuksellaan levollista tunnelmaa. Kampaajani kanssa oli mukava jutella, mutta toisaalta hiljaisetkaan hetket eivät tuntuneet lainkaan vaivaannuttavilta vaan pikemminkin asiaankuuluvilta. Ja se kemikaalien käry, se loisti poissaolollaan, ja tilalla oli pelkästään hyviä, yrttisiä tuoksuja. Olotila ja pää tuntuivat visiitin jälkeen mahtavan kevyiltä, vaikka jo taltutetuksi luultu flunssa valmistelikin uutta hyökkäystään.



Ja lopuksi pitää vielä hehkuttaa Oranssin sisustusta (mitenkähän maltoin olla puimatta sitä heti ensimmäisenä?). Nopeat räpsäisyni eivät oikein tee sille oikeutta, mutta saa niistä nyt jonkinlaisen kuvan. Kokonaisuus on harmoninen, mutta silti kivoja yksityiskohtia riittää bongailtavaksi. Kalusteista ja pikkutavaroista suurin osa on selvästi löytänyt tiensä kampaamoon kirpputoreilta ja vanhan tavaran liikkeistä. Etenkin tuo kaiketi 50-lukuinen lipasto vei sydämeni. Vanhat tavarat ja runsaat viherkasvit näyttävät raikkailta tuota mieletöntä shakkiruutulattiaa vasten. Kyllä, juuri tältä pitää kampaamon näyttää.

1 kommentti: