 |
| Maailman kaunein tuoli |
Kirppareilta on kiva tehdä täydellisiä löytöjä, mutta ainakin minulle kodin tärkeimpiin esineisiin ei liity löytämisen riemua vaan tunnearvoa ja muistoja. Tärkeimpiä ovat siis suvun vanhat esineet, jotka ovat kulkeutuneet minun nurkkiini. Koska kiireiden keskellä ei ole tullut hankittua tai tehtyä kotiin oikein mitään uutta, omistan tämän sunnuntaisen kuvapainotteisen tunnelmointipostauksen näille vanhoille rakkaille jutuille.
Suurin aarteeni on korallinpunainen Ilmari Tapiovaaran Mademoiselle, jonka mummo ja pappa ovat aikanaan ostaneet ensimmäiseen yhteiseen kotiinsa. Kuolasin tuota tuolia aina mummolassa ja lukioikäisenä tapetoin seinäni sellaisella terrakotanvärisellä tapetilla, johon tuoli sopi niin täydellisesti, että sain sen omaksi. Olin ikionnellinen, ja olen vieläkin. Sittemmin tuoli on vaihtanut paikkaa pois sen terrakottatapetin luota, mutta joka kodissa se näyttää yhtä ihanalta. Ikäänsä nähden tuoli on hyvässä kunnossa. Maalipinnassa on vain muutamia kolhuja, ja nekin tuntuvat kuuluvan asiaan. En tiedä nähneeni kauniimpaa tuolia.
 |
| Isän vanha lelulaatikko ja Stockmannin vaateosastolla elämäntyönsä tehneen, nykyisin jo pätkät yli ysikymppisen isotädin hatturasia, joka muuten mätsää Mademoisellen korallinpunaan aika täydellisesti. |
 |
| Hellaksen ja Hangon keksin peltirasiat mummolasta. Just sopivasti kolhuja ja muita elämän jälkiä. |
 |
| Papan nuorena miehenä kyhäilemä rottinkikori. Taustalla näkyy myös avomiehen sukuaarre, isänsä vanha vahvistin, jonka retro olemus miellyttää kyllä kovasti minunkin silmääni. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti