Jatketaan kauniilla Tampere-yksityiskohdilla. Kävin Niagarassa katsomassa Humisevan harjun uuden leffaversion, joka oli kaikessa karuudessaan ja vähäeleisyydessään kaunis. Suosittelen kyllä. Tulin samalla kuvailleeksi Kehräsaaren sisäpihan hykerryttäviä värejä. Jos minulla olisi puutarha, niin tuo tummien ja vaaleanpunaisten tulppaanien yhdistelmä löytäisi tiensä sinne varmasti. Minulla ei kuitenkaan ole puutarhaa, joten tyydyn ihastelemaan ja vaivihkaa vähän kuvailemaan muiden aikaansaannoksia. Hiljattain pohdin, että missähän kohtaa sitä on tullut niin vanhaksi, että iltakävelyllä joka toinen lause kommentoi jonkun pihassa kasvavia kauniita kukkia, puskia tai puita. No, ehkä vain käveleskelykulmillani Pispalassa ja Pyynikillä osataan hoitaa puutarhoja erityisen tyylikkäästi. Tai jättää juuri sopivasti hoitamatta, päästää vähän villiintymään.
Bongasinpa tässä myös ohi kulkiessani Kuninkaankadulta uuden sisustuspuodin, Onnen Oven. Kuukauden päivät on putiikki kuulemma ollut pystyssä - hämmentää, etten ole sitä huomannut, vaikka usein tuosta kuljen ohi, kadun toista puolta vain yleensä. Hyvä, että eksyin välillä eri puolelle, sillä Onnen Ovessa oli melkoisen mukavaa tavaraa. Eniten himoitsin harmaantuneita puulaatikoita ja kirjavia räsymattoja, mutta kummillekaan ei nyt ollut oikein sopivaa paikkaa mielessä. Yksi valkoinen pöllönmuotoinen maljakko täytyy ehkä joku päivä käydä hakemassa, sen verran jäi kaihertamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti