En olisi hirveän hyvä ruokabloggaaja, koska en kauheasti piittaa resepteistä. Yhden käden sormilla on laskettavissa kerrat, kun olen käyttänyt reseptiä ruoanlaitossa. Leipominen on sitten eri asia, leivontareseptejä kyllä tulee kerättyä. Siinäkin olen tosin liukunut vähän suurpiirteisempään ja soveltavampaan suuntaan sitä mukaa, mitä enemmän sitä on tullut harrastettua. En olisi hirveän hyvä ruokabloggaaja, koska resepteissäni määrät olisivat tyyliä "vähän sitä", "paljon tätä" ja "fiiliksen mukaan tuota". Kokeillaan nyt kuitenkin pientä lipsahdusta ruokabloggauksen puolelle. Huusholli on nyt vähän retuperällä, kun aika kuluu referaatteja ja esseitä naputellen. Kokkausinspiraatiota on kiireestä huolimatta ollut, joten tässä vähän kuvatodisteita ja "vähän-niinku-reseptejä" viime päivien keittiömeiningeistä.
Kesän tullessa ainakin minulle lämmin ruoka maistuu vähän huonosti, joten ruokaisien salaattien sesonki alkaa. Tänään oli pakko sortua ruotsalaisiin uusiin perunoihin, kun en jaksanut odottaa kotimaisia. Niistä pyöräytin perunasalaatin, johon tuli pikkuruisten perunoiden lisäksi näitä:
reilusti kikherneitä ja kidneypapuja proteiiniksi
fetaa (sitä Apetinan snackversiota, josta mukaan sai vielä oliiveja, valkosipulia ja valmiiksi hyvin maustettua öljyä salaatin kostukkeeksi)
sipulia
kapriksia
aurinkokuivattua tomaattia
balsamicoa
mustapippuria
joitakin kuivattuja yrttejä
tuoretta thaibasilikaa
Thaibasilika on tässä keittiössä uusi tuttavuus. Sitä näytetään suosittelevan juurikin itämaishenkisiin ruokiin, mitä tämä salaatti nyt ei hyvällä tahdollakaan ollut, mutta hyvinpä vain toimi. Yrtissä on basilikaisen maun lisäksi ainakin selvästi aniksen vivahteita, jotka toivat aika vinkeää potkua. Gluteenittomia kauraisia ja siemenisiä sämpylöitä suoraan uunista salaatin kaveriksi, niin jopas oli aika hyvää.
Tässä taas komeilee kakku viime viikolta, jolloin sillä yllätettiin synttärisankari. Äidiltä peritty valkosuklaajuustokakun resepti oli hukassa, mutta onneksi se on sen verran simppeli, että ilmankin pystyi soveltamaan. Alkuperäisessä reseptissä on liivatetta, mutta en kokenut sen käyttöä tarpeelliseksi varsinkaan nyt, kun kakku tuli lähinnä jälkkäriksi eikä seisomaan tuntikausiksi kahvipöydässä. Pidin kakkua parisen tuntia pakastimessa, sen verran, ettei se ehtinyt jäätyä, mutta oli tarjotessa sopivasti tukevoittavassa kohmeessa. Olen ennen tehnyt tästä vain överisuklaaversiota eli lisännyt valkosuklaan seuraksi vielä Daim-rouhetta, mutta nyt tästä tuli kesäversio tuoreilla mansikoilla.
Pohja:
kahdenlaisia Semperin gluteenittomia keksejä murusina: digestivejä ja suklaa-kaurakeksejä (ehkä noin 10-15 kappaletta yhteensä)
sulatettua Oivariinia reilu 50 grammaa (nämä sitten irtopohjavuokaan, jonka pohjalle yleensä pingotan vielä leivinpaperin irrottamisen helpottamiseksi)
Täyte:
purkki luomuvispikermaa (johon vatkataan noin teelusikallinen vaniljasokeria)
rasia maustamatonta tuorejuustoa (joka sekoitetaan vatkattuun kermaan)
levy (okei vähän vajaa, koska yksi rivi piti syödä) valkosuklaata (sulatettuna ja jäähdytettynä muiden aineiden sekaan)
mansikoita (siivuina sekä täytteeseen että kakun pinnalle)
Nam. Ei mulla sitten muuta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti